VoiceWell

Mulla on tässä hetken ollut sellainen olo, että koko laulusoittimeni on täysin jumissa. Ääni käheänä, mistään ei tuu yhtään mitään ton laulamisen suhteen, joka paikkaan sattuu, maailma loppuu jne.
Ei nyt ihan niin vakavaa, mutta totisesti puhuen olen ollut tosi huolestunut ääneni takia.
Päätin ottaa ohjat käsiini ja varasin itselleni äänen- ja kehonhuoltoajan. Best. Decision. Ever.

Mulla ei ole koskaan aiemmin ollut mitään ongelmia ääneni kanssa, joten kaikki hoitomenetelmät oli mulle tähän asti täysin vieraita. Olenhan mä kuullut voice massagesta ja vaikka mistä muusta huuhaasta. Ja okei, olen kerran käynyt foniatrilla tarkistuttamassa äänihuulet ja korvat. Mutta siinä kaikki.

Ystäväni Heljä suositteli äänen- ja kehonhuoltoa, eli VoiceWelliä. Mä kävelin sitten tänään Fredalla sijaitsevaan vastaanottoon.
Näytti ihan tavalliselta fysioterapeutin työhuoneelta. Feikkiluurankoja esillä, hierontapöytä, joogapalloja jne. Taustalla soi sellaista rauhoittavaa "zen-musaa" mitä kauneushoitoloissa yleensäkin.

Siinä sitten riisuin paidan, kävin makuulle hierontapöydälle, Katri (hoitaja, nimi muutettu :P ) levitti kookoksen tuoksuista öljyä käsiinsä ja kävi sitten napakasti kiinni niskalihaksiini. Ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut edes hierojalla, tämä oli suhteellisen vaikee tilanne. Se hoki mulle koko ajan, että "rentoudu! älä vedä vastaan", mutta se tuntui ihan mahdottomuudelta. Noh, siinä sitten yritin parastani. Hoin mielessäni mantraa "yy kaa koo, hengitä syvään, rentoudu, rentoudu, älä ajattele mitään, yy kaa koo..." Hoitaja siirtyi painamaan mun kylkiä. Se piti molemmat kämmenensä mun keuhoja vasten ja tunnusteli vaan mun hengitystä. Olin vihdoinkin sellaisessa tilassa, että olisin saattanut jopa nukahtaa. Kunnes hoitaja totesi ääneen "Sulla on todella korkea ääni." Sitten se paineli lisää keuhkoja ja jatkoi "mutta aika vankat matalat äänet näyttäis olevan myös". What the hell? Tyyppi oli aivan oikeassa, mutta mitä helvettiä? Tunnustelemalla mun keuhkoja? Noh, epäilin sitä hetken. Sitten se rupes laulaa mulle ja käski toistamaan perässä. Kokeiltiin eri korkeuksia ja se tiesi täsmälleen mikä oli mulle mukavaa ja mikä tuntui ikävältä. Tää tyyppi tietää mitä se tekee, mä ajattelin itsekseni.

Tunnustelu jatkui, tyyppi rupes painelee mun rintakehää ja yhtäkkiä sattui jotain todella arvaamatonta. Mä vaan purskahdin nauruun. Sitä naurua vaan tuli ja tuli, enkä pystynyt hillitsemään sitä mitenkään. "Naura vaan, anna tulla. Toiset itkee, mutta naura vaan, jos siltä tuntuu." se sanoi. Siinä mä sitten naureskelin varmaan viitisen minsaa, kunnes jatkettiin tekemällä hengitysharjoituksia ja hoitaja jatkoi sitten hieronnan.

Ihan käsittämätöntä miten tommonen koskettelu voi synnyttää niin paljon tunteita. Sen euforisen naurun jälkeen tuli ihan jäätävät laskut! Tyyppi vaan hieroi kaikkea mun kyynärpäistä päänahkaan ja mä yritin siinä pidätellä itkua, koska mietin suunnilleen kaikkea mitä maailmassa on väärin nälänhädästä, itämeren saastuttamisen kautta mun rumiin varpaankynsiin. Kaikki oli vaan niin jumalattoman surullista. Tää koko käsittely kesti noin 1h 15min, mutta halusin sen kyllä jatkuvan ikuisesti. Edelleen ihmettelen, miten jonkun ventovieraan käsi mun otsaa vasten voi tuntua siltä, että kukaan ei ole koskaan paijannu mua noin huolellisesi ja oikeastaan mulla ei ole olllut kotiakaan koskaan. Tähän välihuomio, että mua on kyllä paijattu ja tietääkseni en ole koskaan ollut koditon :D Eli siis, joko tää kokemus oli mulle henkilökohtaisesti ihan ufo -tason juttuja, tai sitten tää homma PELITTÄÄ.

Mä suosittelen lämpimästi (ainakin laulajille, julkisille puhujille ja miksei muillekin) VoiceWelliä. Välillä mietin, että niillä lahkolaishihhuleilla, jotka flippaa pahasti mahtaa olla samanlaisia elämyksiä, kuin mitä koin tänään. Järkyttävää. Järkyttävän hyvää. Menen kyllä taas.

Ja kyllä, lukot on nyt paremmin auki, ääni kulkee ihan hyvin ja hoitaja totes, että kyllä siellä on iso ja terve ääni. Se kaipaa vaan rentoutumista (psyykkistä ja fyysistä) nyt. Myönnetään, kannan päivittäin reppua (hahah fyysistä ja henkistä), joka painaa ehkä 15kg ja jännitän kaikkea. Koko ajan. Kylhän siin niskat menee :)

- X

Shear ja Global StarCraft II League (GSL)

Meidän bändin biisi "Crowned By Fools" soi viime keskiviikosta lähtien (ja seuraavat kaksi kuukautta!) virallisena turnauksen aloitustunnarina Etelä-Koreassa järjestettävissä Blizzardin Starcraft 2:n mestaruuskisoissa! Siinä mielessä ihan siistiä, koska korealaisilla on toi pelaaminen lähtenyt täysin käsistä ja pelillä on katsojia (luit oikein) ihan saatanan paljon.

Antaakseni vähän osviittaa asiasta, tv-kanavia on noin kolme kappaletta, jotka omistavat koko lähetysaikansa pelille, netissä sitä seuraa usean sadantuhannen verran ihmisiä ja Starcraft 2:n pelaajien lompakot on suht pullukoita. Ihan hullua touhua siis. Me likes! :)

Toivottavasti ne nörtsykät tajuu käydä meidän nettisivuilla, näkee meidän bändikuvat, jossa meikä seisoo keskellä tissit pystyssä ja musta tulee Etelä-Korealaisten nörttien märkä unelma. Tämä johtais tietty siihen, että keikkaa pukkais siellä kuin matoja sateella, saisin oman pelihahmon, josta kehitettäis sitten sarjakuva, vaatemallisto, tikkareita jne. Oho, lähtikö tämä nyt vähän käsistä mullakin? Aina voi unelmoida. :)


Tällainen meininki siellä oli kesäkuussa (taustalla soi meidän biisi noin kohdassa 31:31). Näissä kisoissa tosiaan meidän biisi tulee sitten joka turnauksen tunnarina seuraavan kahden kuukauden ajan. LOL. Big in Japan South Korea!!

Koko uutisen asiasta voit lukea Shearin nettisivuilta.



- X

Can't-live-without-each-other love

Tässä on kulunut noin tunti blogin aloittamisesta ja olen jo umpikujassa. Miksi juuri ne asiat, joista mun pitäisi kirjoittaa tänne ja muutenkin puhua avoimesti on ne, joita en haluaisi kertoa kenellekään? Tarviiko ihmisellä olla salaisuuksia? Tavallaan mä haluaisin vaan kertoa kaiken täällä, niin kenenkään ei tarvitsisi enää ikinä ihmetellä miksi olen sellainen kuin olen.

Mä en nyt meinaa, että ne asiat joista on vaikee puhua ois mitään maailmaa mullistavia asioita, vaan yksinkertaisesti esimerkiksi mun täysin epäonnistuneesta rakkauselämästä avautuminen tuntuu jotenkin...nololta? :D

Tässä hetki sitten pistin soimaan Fleetwood Macin Greatest Hits -levyn ja heti ekana oli kappale nimeltään Rhiannon. Kyseinen biisi on vaan niin älyttömän ihana, että mä joskus muutama vuosi sitten mietin, että jos ikinä saan tyttären, niin sen nimeksi tulee Rhiannon, jotta sillä olisi sitten oma laulu.

Miten tää biisi nyt liittyy tähän? NOH, minäpä kerron. Mä olen elämäni aikana seurustellut neljän ihmisen kanssa. Romansseja noiden lisäksi mulla on ollut kaiken kaikkiaan kolme. Yksi niistä romansseista oli tyypin kanssa, joka on ainoa, jolle koskaan kerroin tän seikan Rhiannonista.

Juttu kesti noin seitsemän kuukautta, mutta kaatui siihen, että luonnollisesti tyyppi oli varattu ja valitsi silloisen tyttöystävänsä mun sijasta. Tää ei ole se postaus, jossa kerron mitä mieltä olen pettämisestä. Tai no voin lyhyesti kertoa. SE ON VÄÄRIN JA TÄYSIN PERSEESTÄ. Mutta mä voin sanoa "toisen naisen" näkökulmasta, että ihan yhtä paljon muakin petettiin siinä. Se lupas, että se eroo, mitä helvettiä?! :D Joo, olin tyhmä ja rakastunut, kaikki miehet on perseestä jne.

Mikä siinä muuten on, että pojat tykkää pitää kivaa tällaisten tyttöjen kanssa kuin minä, mutta sitten mennään kotiin sen tyttöystävän luo, joka luonnollisesti on joku lastentarhan hoitaja, lähihoitaja tai muu äidillinen hahmo? Miksi mä en kelpaa tyttöystäväksi sellaisille pojille, joista tykkään? Miksi rakastun niihin, jotka kohtelee mua kuin roskaa? Mikä siinä viehättää?

Ystäväni Lasse sanoi niin osuvasti viime viikolla:

"tärkeintä on se, että ihastuu johonki pahikseen, mut sit jotain muuttaa sen sylikoiraks, mut se on silti aina välillä pahis, mut suurimman osan aikaa hyvis just sopivalla tavalla, joka sopii naisen mielikuvitukseen."

Siis oikeasti, asiat on just noin monimutkaisia kuin mitä tossa lukee. :D  Toi (maailman sekavin) lause kiteyttää kaiken.

Olkoon tämä ensimmäinen tunnustukseni tässä blogissa. Haluan rakastaa ja tulla rakastetuksi, milloin on mun vuoro?

"I am someone who is looking for love. Real love. Ridiculous, inconvenient, consuming, can't-live-without-each-other love."

                - Carrie Bradshaw, Sex and the City

- X

Oikeasti, ketä kiinnostaa?

Mä ehdin kirjoittaa äsken varmaan puoli sivua tekstiä englanniksi, koska mietin, etten viitsi aloittaa suomenkielistä blogia, sillä en yksinkertaisesti jaksa kielioppinatsien jatkuvaa pilkunnussimista.

Onneksi puhuin kuitenkin asiasta hyvän ystäväni Mellin kanssa. Melliltä saa aina parhaat ohjeet tilanteessa kuin tilanteessa, tälläkään kertaa hän ei pettänyt.

"Vitut minäkään suomea osaa.

Keksin päästäni!"

Eli näillä mennään. Kaikille kielioppinatseille iso "HAISTAKAA VITTU" tässä vaiheessa, asia on tällä käsitelty loppuun, eikä siihen palata enää. Ja tosiaan, näitä mun ajatuksia ei ole pakko lukea :)


Sitten mennään tuohon suureen kysymykseen. Oikeasti, ketä kiinnostaa mun blogi? Tai ylipäänsä kenenkään blogi? Noh, se ei kiinnosta mua. Voin sanoa suoraan tässä ja nyt, että blogin kirjoittaminen on semmonen asia minkä teen täysin itsekkäistä syistä. Mä mietin aivan liikaa asioita ja ajattelin, että samalla vaivalla mä oksennan ne tekstimuodossa internetin mahtavaan maailmaan. Tällä tavalla muut saa lukea ajatukseni, kommentoida niitä, nauraa mulle, todeta, että nyt on kyllä tyypillä pallo hukassa tai sitten vaikkapa samaistua muhun. Who knows!

Blogin nimen keksiminen oli vähintäänkin hankalaa. Ensin mietin, että haluaisin nimen sisältävän kaikkea sitä, mistä pidän, eli whiskey, hattarat, musiikki, sateenkaaret, glitteri, samppanja, rescue eläimet, timantit, fine dining, pitkät kävelyt rannalla, hienot autot, romanttiset komediat, muoti, cowboy-bootsit, liikuntavillitykset, sisustus, julkkisjuorut, ihmissuhteet ja yleinen höpötys. Ymmärrettävästi nimestä olisi tullut suhteellisen pitkä, jos olisin yrittänyt mahduttaa noi kaikki asiat siihen, joten päädyin sitten tähän. Lyhyt ja ytimekäs, Miss Social Suicide.
Miksi tuo nimi? No siksi, kun on aikomus olla mahdollisimman rehellinen. Eli seurauksista huolimatta tulen sanomaan asioita, jotka ei miellytä kaikkia. Haluan vaan olla rehellisesti mä.

Tämä saattaa jäädä tän blogin ainoaksi postaukseksi tai hyvällä tuurilla tästä kehkeytyy vielä jotain hyvää. Nähtäväksi jää.

Tervetuloa mukaan. :)


- X